Myyräekinokokista vapaiden maiden erivapaus tiukempiin EU-sääntöihin on voimassa tämän vuoden loppuun. Erivapaudesta eli vaatimuksesta lääkitä myyräekinokokki käydään kuitenkin keskustelua ja vääntöä EU-maiden sisällä. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Miia Jakava-Viljanen käy Suomen edustajana EU:ssa neuvotteluja, jotta Suomi saisi pitää erivapauden myös tämän vuoden jälkeen.
Ensimmäinen myyräekinokokkoositapaus havaittiin Ruotsissa hiljattain, jonka takia Ruotsi menetti erivapautensa. Tapaus tavattiin Ruotsin länsirannikolla Uddevallassa viime joulukuussa ammutusta ketusta. Kettu tutkittiin helmikuussa ja kokeissa ilmeni eläimen tartunta. Samalla viikolla pohjoismaiset alan tutkijat olivat juuri julkaisseet tutkimuksen, jonka mukaan Ruotsi on 99 prosenttisen varmasti vapaa myyräekinokokkoosista. Suomen vastaava luku oli noin 98 prosenttia.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tuotanto- ja villieläin tutkimusyksikön johtaja, professori Antti Oksanen toteaa, että paljastuneen tautitapauksen aiheuttama yllätys ja kohu liittyy osin Pohjoismaiden haluun osoittaa vapautensa tartunnasta saadakseen vaatia maahantuotaville lemmikeille matolääkityksen.
Oksanen arvioi, että Ruotsin tapaus voi heikentää myös Suomen mahdollisuuksia pitää myyräekinokokkoosia koskevat tiukemmat EU-erivapaudet voimassa.
– Kyllä Ruotsin tapaus sitä yhtenäistä rintamaa heikentää. Luulen, että aika pian voi kaatua koko erivapaus.
Oksasen mukaan tutkimusten mukaan myyräekinokokkoosi uhkaa ihmistä ennen kaikkea koiran välityksellä. Taudin uhkaa ihmiselle marjojen välityksellä hän pitää pienehkönä.
– On hieman harhaanjohtavaa, kun myyräekinokokin yhteydessä usein puhutaan vain luonnonmarjoista. Yhtä hyvin voisi ajatella, että asumusten ja viljelysten keskellä liikkuva kettu saastuttaa kerä- tai kyssäkaalin ulosteellaan.
Oksanen toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa myyräekinokokkialueilla luonnonmarjoja suositellaan pestäväksi. Suomessa näin voisi hyvin menetellä puolukan kanssa, mutta esimerkiksi etenkään vadelma ei edes kevyttä pesua kestäisi.
Tauti saattaa olla levinnyt laajemminkin Ruotsiin
Oksasen mukaan tauti voi hyvinkin tulla Suomeen, mutta Ruotsin tapaus ei sinänsä riskiä nostanut. Ruotsissa ja myös kansainvälisesti on keskusteltu ja arvuuteltu siitä, tuliko tauti tartunnankantajaketun mukana maahan Tanskasta Malmön sillan kautta vai sittenkin veneilijöiden tuomien koirien välityksellä.
– Sairastunut kettu oli viimevuotinen pentu. Senikäinen kettu ei vielä kulje kovin kauas kotipesästään, joten se oli kyllä paikallinen. Kettu on saanut tartunnan väli-isännästä eli todennäköisesti syömästään myyrästä. Se merkitsee, että tautia voi olla Ruotsissa laajemminkin.
– Ainakaan kettu ei ollut ensimmäinen tartunnan saanut eläin. Tartunta on voinut levitä esimerkiksi Tanskasta tai Keski-Euroopasta huviveneilijöiden kyydissä kulkeneiden koirien tai mahdollisesti myös salamatkustajajyrsijöiden mukana.
Oksasen mukaan olot ovat myös Suomessa otolliset. Myyräekinokokkoosin pääisäntien eli kettujen ja supikoirien kannat ovat vahvat, samoin väli-isäntiä eli myyriä ja muita jyrsijöitä on paljon.
Raja kartassa ei pysäytä eläintautia
Ulkomaiset kontaktit lisäävät eläintautien riskiä myös Suomessa. Sen tietää Satakunnassa olevan Niinisalon Tykistöprikaatin eläinlääkäri Hanna Tenhu. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valtuuttamalla rajaeläinlääkärillä on työkokemuksensa takia monia näkökulmia eläintauteihin.
Jos esimerkiksi myyräekinokokki todetaan meillä Suomessa, loppuu huoleton elämä.
– Metsässä ei voi syödä raakoja marjoja tai rouskutella raakaa porkkanaa suoraan pellosta. Tauteihin jo tottuneet keskieurooppalaiset kauhistelevatkin nykytyyliämme. Myyräekinokokin löytyminen Ruotsista tarkoittaa sitä, että se voi olla meilläkin jo nyt, Tenhu arvioi.
Kymmenisen vuotta Puolustusvoimissa työskennellyt Tenhu opiskeli ammattiinsa Saksassa. Siellä opiskeltava eläintautikirjo oli jo 1990-luvun lopussa mittavampi kuin Suomessa.
– Koulutukseen kuului tautikuvauksia, joista täällä ei vielä edes tiedetty, hän muistelee. Muutaman vuoden kuluttua Saksasta saatu oppi oli kuitenkin ajankohtaista myös Suomessa. Sveitsissä työskennellessä kuului lemmikkieläinten rutiinihoitoon kerran kuussa annettava lääkitys myyräekinokokkia vastaan.
– Vaikka olemme saaneet olla monilta taudeilta rauhassa, kyllä ne aaltoina meillekin lopulta tulevat, sanoo Tenhu, joka on työskennellyt myös rajatarkastuksessa.
– Infektiopaineet ovat nykyisin kovat, eikä tauti kunnioita rajaa. Venäjältä tai Baltiasta riittää yksi kettu tai supikoira, joka tuo vaikkapa raivotaudin mukanaan. Jos syöttirokotusten teho ei olekaan riittävä, sitten se löytyy meiltäkin.
Tarkkana tautien ennaltaehkäisyssä
Hanna Tenhun päätyö ovat sotakoirat. Tykistöprikaatin eläinklinikan potilaina käy puolustusvoimien 200 koiraa. Niinisalossa on jatkuvasti paikalla 40–50 koiraa, jotka ovat rodultaan saksan- ja belgianpaimenkoiria sekä labradorinnoutajia. Jalostuksen, pentujen hoidon ja valinnan ohessa tehdään rutiinitarkastuksia. Työkoiralta vaaditaan hyvää fyysistä kuntoa ja soveltuvuutta kurinalaisuuteen. Koirat liikkuvat kansainvälisissä tehtävissä myös ulkomailla, esimerkiksi rauhanturvakohteissa. Koiria on ollut mukana muun muassa Kosovossa ja Libanonissa.
– Meidän työkoiramme joutuvat kohdemaissaan karuihin oloihin. Hygienia voi olla siellä mitä vaan, siksi olemme erityisen tarkkana tautien ennaltaehkäisyssä, Hanna Tenhu kuvaa.
Sotakoirat rokotetaan Eviran ohjeiden mukaan. Ne saavat leptospiroosi-, nelos- ja raivotautirokotukset. Koirille tehdään ulkomailla säännölliset loishäädöt.
– Yhtään koiraa ei voi päästää Niinisaloon kurssille, jos sillä on jotain oireita. Matkustaneiden koirien kanssa eläintauteja pitää tietenkin varoa erityisesti. Kerran kenneliimme tuotiin ulkomailta kirpputartunnan saanut koira, jonka tilanne huomattiin liian myöhään. Se aiheutti kuukausien häätöoperaation.
Tenhu ei pidä leptospiroosia tai leishmanioosia isona uhkana Suomessa.
– Raivotauti tai myyräekinokokki ovat mielestäni isompia riskejä. Aina kun eläimen kanssa ylitetään Suomen raja, pitää olla tiedossa lääkitysten ja madotusten tarve. Hanna Tenhu kertoo saavansa hyvin tuoretta tietoa eläintaudeista eläinlääkäreille suunnatuista tiedotteista ja lehdistä. Hän ollut itsekin töissä Evirassa (silloinen Eela), joten entisille kollegoille on helppo soittaa.
– Jos jokin rokotteen yksityiskohta askarruttaa, kysyn heti neuvoja.